Philip K. Dickin epäilyttävät todellisuudet

Kevään Skrollissa 2022.1 kirjoitin pitkän jutun virolaisen ZA/UM-kollektiivin debyyttivideopelistä Disco Elysium (2019). Luin juttua varten myös samaan universumiin perustuvan Robert Kurvitzin vuoden 2013 romaanin nimeltä Püha ja õudne lõhn. Siinä viittailtiin kovasti Hamletiin toistuvalla lausahduksella maailm läheb valesti, aeg on liigestest lahti (maailma menee väärin, aika on sijoiltaan).

Niinpä päädyin lainaamaan kirjastosta Philip K. Dickin vuoden 1959 scifi-romaanin On aika sijoiltaan (Time Out of Joint) (suom. J. Pekka Mäkelä 1996). Se kertoo Ragle Gumm -nimisestä miehestä, joka asustelee tuttaviensa kanssa idyllisessä pikkukaupungissa ja elättää itsensä eriskummallisesti voittamalla päivästä toiseen uudestaan ja uudestaan sanomalehden kilpailun “Minne pienet vihreät miehet seuraavaksi menevät?”. Ilmiömäisen kilpailumenestyksen vuoksi hän on kuuluisa ja kaikki tuntevat hänet.

Pian kuitenkin Gummin todellisuus alkaa näyttää oudolta ja maailma rakoilla. Hän löytää aikakauslehtiä, joissa puhutaan julkkiksista, joista hän ei ole koskaan kuullut. Kuka ihme on tämä Marilyn Monroe, josta lehdessä kohkataan?

Puhelinluettelo, jossa on kaupunginosia ja yrityksiä, joita hän ei tunne. Asioita katoaa ja ne korvautuvat pienillä paperilapuilla, joissa lukee niiden nimi. Gumm on kerännyt rasiallisen lappusia, joissa lukee esimerkiksi LIMONADIKOJU, OVI, TEHDASRAKENNUS, VALTATIE, JUOMA-ALLAS, KUKKAVAASI.

Gumm luulee tulevansa hulluksi, kun hän alkaa epäillä enemmän ja enemmän. Yhä uusia järjettömiä asioita tapahtuu ja alkaa tuntua, että kaikki hänen ympärillään ovat salaliitossa häntä vastaan.

Lopulta Gumm onnistuu ystävänsä kanssa pakenemaan pikkukaupungista ovelan juonen avulla. Pikkuhiljaa selviää, mitä on tapahtunut ja kuka hän todella on. Loppuratkaisu on hieman kliseinen ja loppukirin omainen ekspositiovyörytys, mutta toisaalta ehkä sen voi sallia tämän ikäiselle kirjalle. On kai tämä ollut tuoretta vielä 1950-luvulla.

Myöhemmässäkin Dickin tuotannossa identiteetin rakennuspalikat ja epäilyttävä todellisuus ovat olleet keskeisiä teemoja.

Kirja on ilmiselvä esikuva mm. The Truman Show -elokuvalle (ohjaus Peter Weir). Pienenä juonipaljastuksena mainitsen, että Truman Show on itse asiassa ilmestynyt melko tarkkaan samaan aikaan kuin On aika sijoiltaan -romaanin tapahtumat oikeasti tapahtuvat. Ragle Gumm kuvittelee elävänsä 1950-luvulla, mutta kirjan lopulla paljastuu, että vuosiluku on oikeasti noin 1997–1998. Tämä ei liene sattumaa.

Truman Show’n keskeisin perintö taas on jälkikäteen tarkastellen ilmiömäisen tarkkanäköinen ennuste tosi-tv:stä. Päähahmo Trumania ja hänen kotikaupunkiaan markkinoidaan katsojille todellisuudella ja aitoudella, vaikka itse asiassa kaikki on tarkkaan suunniteltua, käsikirjoitettua ja lavastettua, eikä Trumanin elämässä mikään ole totta. Jälkikäteen analysoituna tosi-tv:n irvokas ristiriitahan on juuri tässä, ja tosi-tv:n suuri läpimurto tapahtui Big Brotherin, Idolsin ja Selviytyjien myötä vain pari vuotta Truman Shown’n jälkeen.