Päivän tee: Uuden-Seelannin oolong nro 106

Sain joululahjaksi erittäin mielenkiintoista uusiseelantilaista oolongia. Olen juonut tätä viime vuoden puolella pari kertaa, mutta nyt päätin maistella ajatuksen kanssa ja kirjoittaa analyysin.

Uusi-Seelanti on vähän mukavuusalueeni ulkopuolella. Yleensä juon lähinnä kiinalaisia, japanilaisia ja taiwanilaisia teitä. Korealainenkin on minulle vähän eksoottista kamaa. Oikeastaan en edes tiennyt, että Uudessa-Seelannissa kasvatetaan teetä!

Yleensä toisaalta Kaukoidän ulkopuolella kasvatetaan lähinnä mustaa teetä: Intiassa, Sri Lankassa, Nepalissa, Keniassa. Enkä erityisemmin välitä mustasta teestä yleensä. Mutta Uuden-Seelannin oolong kiinnosti kovasti, sillä oolong on lempparini teetyypeistä.

Pakkauksessa on seloste:

Tämä vahvasti hapetettu oolong on ensimmäinen tee-erikoisuutemme Uudesta Seelannista. Herkullinen ja hyvin tasapainoinen maku, jossa aavistus suklaisuutta. Ruskeahko väri. Useampi haudutus mahdollista.

Haudutin ohjeen mukaisesti 80-asteisessa vedessä. Lämpötila vähän yllättää: kokemukseni mukaan yleensä oolongit on tapana hauduttaa kiehautetussa tai melkein kiehautetussa vedessä. Yleensä laitan noin 90-asteista. Asteet kun on helppo näppäillä säädettävään vedenkeittimeen fiiliksen mukaan.

Teen ensimmäinen haudutus on korostetun hunajainen ja pähkinäinen. Mieleen tulee ensimmäisenä gui fei tai oriental beauty. Nämä ovat kuitenkin jonkin verran makeampia kuin tämä nro 106, joka on selvästi paahteisempi.

Muutaman haudutuksen jälkeen makeus alkaa väistyä ja tilalle tulee miellyttävää umamisuutta ja happamuutta. Melkein jopa karvautta. Tee myös jättää tosi pitkän jälkimaun suuhun. Tuntuu kuin se kuorruttaisi kielen ja hampaatkin.

Pakkausselosteessa mainittua suklaisuutta en saanut tästä esiin. Hunajaisuus ja pähkinäisyys tässä dominoivat.

Kolmannen ja neljännen haudutuksen paikkeilla tuoksuun ilmaantuu jotain koivunlehtimäistä. Kuin märkää, kuumaa saunavastaa nuuhkisi. Koivunuotti on kuitenkin hento ja leppeä, ei pistävä ja anteeksipyytämätön niin kuin kunnolla kylvetyssä saunassa.

Umamin, makeuden ja karvauden yhteisvaikutuksessa on jotain samaa kuin siirapissa. Mieleen tulee myös kanelin, kardemumman ja kärähtäneen sokerin olemus vähän liian kypsiksi päässeissä korvapuusteissa. Mutta hyvällä tavalla!