Ikävä ATK:ta
Atk · Maailmankuva · Ohjelmointi · Työ
Silloin kun minä olin nuori, tietokoneita, tietokonejärjestelmiä ja tietokoneilla työskentelyä kutsuttiin ATK:ksi. Automaattinen tietojenkäsittely.
Nykyään ATK:lla on pahasti vanhentunut klangi. Tarkistin Kielitoimiston sanakirjasta: siellä ei sentään vielä ole lue “vanh.”. Sen sijaan suomenkielisessä Wikipediassa ATK on uudelleenohjaus sivulle Tietotekniikka.
Tieto- (ja viestintä-)tekniikka, IT, ICT ovat nykyajan lyhenteitä. Niissä on keskiössä se tieto, tekniikka, joskus viestiminenkin.
Mutta se automaatio on kadonnut.
Nykyään kaikki käyttävät tietokoneita koko ajan. Aktiivisesti käyttävät. Istuvat niiden edessä, vispaavat hiirellä, tökkivät sormella, naputtavat tekstiä, antavat komentoja. Tuijottavat kuvia.
Puhutaan diginatiiveista, nykynuorista, jotka ovat imeneet tietotekniikan jo äidinmaidossa. Kaksivuotiaista, jotka osaavat itsenäisesti katsoa tabletilta Teletappeja.
Tietokoneen todellinen voima ei kuitenkaan ole siinä, millä tavoilla ihminen voi aikaansa sen edessä kuluttaa. Videopelit, blogaaminen, Youtube tai sähköpostin kirjoittaminen voivat ehkä olla tietoa ja tekniikkaa, mutta ne eivät oikein ole vanhaa kunnon ATK:ta.
Blogin kirjoittaminen on vähän kuin ruuanlaittoa. Oleskelet laitteen ääressä ja sohit sitä käsilläsi, kunnes tehtävä on suoritettu.
“Tietotekniikka” on sitä, että osaat käyttää hellaa, kattilaa, liesituuletinta, veistä ja kauhaa. Wordia, Powerpointia, Gmailia ja Facebookia.
ATK on sitä, että osaat kertoa keittiöllesi, miten lempireseptisi valmistetaan.
Automaattinen tietojenkäsittely tarkoittaa sitä, että osaa käyttää tietokonetta ilman käsiä. Sitä, että käyttää ensin yhden viikonlopun jonkin asian opettamiseen tietokoneelle, ja sitten se asia vain tapahtuu hamaan ikuisuuteen.
ATK on huumaavan voimaannuttavaa vallantunnetta. Sitä että voi puolijumalan tavoin orjuuttaa sulan matematiikan tekemään työtä ihmisen puolesta. Sitä että voi kahlata mittaamattomia soita kastelematta varpaitaan, surmata jättiläisiä nostamatta katsettaan. Valvoa väsymättä, pitää kirjaa erehtymättä. Luoda maailmoja, hetken päästä kyllästyä ja tuhota ne taas.