Kognitio koskee eli ininää informaatiosta

Olen pyöritellyt monta viikkoa ajatusta siitä, miten kaikki ihmisen tuska liittyy dualismiin. Hengellisen ja maallisen, puhtaan ja likaisen, psyykkisen ja fyysisen, abstraktin ja konkreettisen, ajatuksen ja tunteen, kognitiivisen ja lihallisen väliseen tasapainotteluun.

Aivot ovat ihmisen tärkein elin, ainakin aivojen mielestä. (Ei ole oma vitsini, mutta silti ihan ok.)

Kärsin yleistyneestä ahdistuksesta, jonka polttopisteessä on tuska kuolevaisuudesta ja haavoittuvaisuudesta. Olen taianomainen, mystinen, emergentti tietoisuus vankina hitaasti rappeutuvassa biologisessa mömmössä, joka saattaa lakata toimimasta koska tahansa. Ja kun se lakkaa toimimasta, olen armotta iäksi kadonnut. Uskon, että kaikki uskonnot perustuvat erilaisille (epä)toivon tunteille tämän absoluuttisen kahlittuuden äärellä.

Monille ihmisille elämän tarkoitus on jättää jotain jälkeensä, saada jotain aikaan. Osa saavutuksista on varsin konkreettisia, kuten vaikkapa suuret monumentit tai suvunjatkaminen, mutta osa on kiistatta varsin aineettomia: kirjallisuus, filosofia, muistot, vaikutteet, aatteet, kunnia, ihailu – raha. Rahan aineettomuus on aika kiusallinen asia. Silloinkin kun raha oli jotain konkreettista kuten oravannahkoja tai kultaa, sen arvo ja varsinkin omistajuus, jollekulle ”kuuluminen” oli sosiaalinen konstruktio ja sellaisena väliaikaista ja häilyvää.

Häilyvän tekeminen pysyväksi on tuskista suurimpia. Melkein koko ihmishistorian ajan kaikki häilyvä on ollut mitä haurainta. Kulttuuriperintöä on säilytetty kansantaruissa, lauluissa, runoissa ja sensellaisessa. Kirjoitustaito on keksitty aika vastikään, valokuva vielä myöhemmin.

Rakastan arkistoja. Minulla on tallessa satoja gigatavuja kaikenlaista vuosikymmenten varrella tietokoneilla itse tekemääni ja netistä löytämääni tavaraa. Joillekuille datan hamstraaminen on harrastus ja varmuuskopioiminen pakkomielle. Valtionarkistot ja vapaakappalekirjastot ympäri maailman ovat pyhäkköjä.

Ajattelen paljon informaatiota. Se on monitahoinen käsite. Informaatio tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita ja sitä tarkastelevat sellaiset tieteet kuin informaatioteoria ja semantiikka. Kosmologiassakin puhutaan informaatiosta: valonnopeus on myös informaation nopeus; mustasta aukosta ei pääse ulos paitsi valoa, ei myöskään informaatiota.

Tietynlaiset valokuvaajat rakastavat informaatiota. Mitä suurempi sensori tai filmi – mitä enemmän megapikseleitä – sitä enemmän informaatiota kuvaan voidaan tallettaa. Mitä enemmän informaatiota, sitä suurempi otos todellisuutta ja niinpä myös sitä arvokkaampi valokuva. Vanhoja elokuvafilmejä skannataan ja remasteroidaan 15 vuoden välein uudelleen yhä suurempia digitarkkuuksia varten, jotta saadaan varmasti kaikki irti lähtevä informaatio talteen.

Data, informaatio, kokemus, muisto, tieto, ymmärrys ja viisaus ovat saman asian eri puolia ja jalostusasteita. Datasta pitää seuloa pois kohina, jotta saadaan jäljelle jäävä signaali. Ja sitä rataa.

Informaation tuskallinen dualismi on se, että informaatio on vain näkymätöntä ei-mitään ilman jotakin fyysistä representaatiota. Vaikka omistaisi elämänsä hengelliselle, psyykkiselle, kognitiiviselle ja matemaattiselle, kaikki on turhaa ilman esineitä, valoja, ääniä, kyniä ja sähköä. Tai vakaata kulttuuriyhteisöä, joka kertoo tarinaansa suullisesti uudelleen sukupolvelta toiselle.

Ajattelen usein sitä, että tietokoneissa tiivistyy kauniisti ihmisyyden konkretian ja abstraktion kahdensuuntainen tanssi. Tietokoneet itsessään ovat fyysisiä laitteita ja elektroneja aineettoman informaation ja matematiikan tallentamiseen, suorittamiseen ja esittämiseen, mutta toisaalta erityisesti pelien ohjelmakoodissa jauhetaan yhä valtavampia määriä matematiikkaa ja informaatiota fyysisten konkretioiden simuloimiseen ja mallintamiseen.

Vaikka olisi kuinka henkinen taikka rationaalinen ja uskoisi koko sydämestään älyn voittoon, on lopulta nöyrryttävä eli aikuistuttava jonkinlaiseen mälsään holistisuuteen. Informaatiota ei voi saavuttaa eikä tuottaa ilman toimivaa kehoa, jonka latvasta aivot tirkistelevät. Kognitioon ja maailman havainnointiin vaikuttavat paitsi tietysti toimivat aistinelimet myös uni, verensokeri, stressi, nälkä ja jano, pelot ja huolet, sydän- ja verisuoniterveys. Ja lopulta kognitio lakkaa kokonaan. Silloin pitää vain toivoa, että osaa olla tyytyväinen toisiin ihmisiin, joille informaatio sen jälkeen jää.

Toisaalta… lopulta lakkaa informaatiokin, kun entropia on syönyt koko maailmankaikkeuden.