On potilaita ja on potilaita

Työskentelin vielä vähän aikaa sitten suuressa terveydenhuollon kuntayhtymässä tekstinkäsittelijänä. Suurin osa työtäni oli lääkärien saneluiden purkamista. Työssä sain kuitenkin aika hyvän tuntuman lääketieteellisiin instituutioihin: sairaaloihin, terveyskeskuksiin, alan sanastoon, lähetteisiin, lausuntoihin, todistuksiin…

Nykyinen työpaikkani on Helsingin yliopiston tietotekniikkakeskuksessa. Fyysisesti toimisto sijaitsee Viikin kampuksella. Toisella puolella tietä on Yliopistollinen eläinsairaala.

On hauska mennä töihin, kun usein samassa aamubussissa kuljetetaan kissoja ja koiria saamaan hoitoa. Hymyilen aina ajatukselle siitä, että eläinystävistä pidetään huolta viereisessä talossa.

Viime viikolla päätin ruveta tutkimaan Eläinsairaalan nettisivuja. Tästä aukesi portti hyvin mielenkiintoisiin ajatuksiin.

Eläimet ovat potilaita

Eläinsairaalan nettisivuilla eläimistä puhutaan potilaina. Tämä on ihan loogista ja eläimen arvokkuutta tukevaa kielenkäyttöä, mutta enpä ole vain koskaan tullut ajatelleeksi. Tietysti eläinlääkäriin menevä eläin on potilas.

Ihmisten lääketieteessä tosin välillä puhutaan ristiin potilaasta ja asiakkaasta. Eläinlääkärillä varmastikin potilas ja asiakas lienevät eri olentoja…

Välillä tosin käytetään sanaa eläinpotilas, esimerkiksi:

Leikkauksen aikana tarkkailemme eläinpotilaan verenpainetta ja hengityskaasujen sekä nukutusaineen pitoisuuksia. [lähde]

Ehkä on hyvä tarkentaa, että tarkkaillaan eläimen eikä sen hermoilevan omistajan verenpainetta.

Samoja vaivoja kuin ihmisillä

Monet Eläinsairaalan kuvaamat erikoisalapalvelut ovat tietysti samoja kuin ihmisilläkin: anestesia, laboratoriopalvelut, veripankki kissoille ja koirille, ihosairaudet, kardiologia, ortopedia.

Harrastan usein sitä, että mietin ihmisten ja (muiden) eläinten yhteneväisyyksiä. Katselen anatomiakuvia ja vertailen, miten eri elimet ja osaset vastaavat samoja juttuja ihmisen kehossa.

Eläinsairaalan sivujen lukeminen sopii hyvin samaan tarpeeseen. Tulen iloiseksi siitä, että eläimet ovat niin samanlaisia kuin mekin. Hymyilen hölmösti, kun luen vaikka siitä, että kissojen ja koirien satunnaisia rytmihäiriöitä voidaan tutkia Holter-sydänfilmiseurannalla, aivan kuten ihmistenkin.

Eläin ei ole ihminen

Suhde eläimiin potilailla ei ole toki aivan samanlainen kuin ihmisiin. Eläinsairaalan sivuiltakin välittyy se, että eläinten osa ihmisten maailmassa on olla erilaisten harrasteiden ja puuhien kohteena, ei niinkään itsellisenä olentona.

Tämä näkyy esimerkiksi palveluhinnastossa. Äkkiseltään se ei paljon hätkäytä yksityisten sairaaloiden hinnastoja joskus selaillutta. On rokotuksia, toimistomaksuja, erilaisia isoja ja pieniä toimenpiteitä, röntgeniä. Kastraatio ja sterilisaatiokin menevät: kyllähän Suomessa saa vaikkapa vasektomian teetettyä yksityisellä (jos täyttää laissa määritellyt ehdot).

Viimeistään pysäyttää hinnaston pohjalla viimeinen luettelo: eutanasiat. Sellaista ei sentään Mehiläisestä saa ajanvarauksella ilman lähetettä…

Siellä täällä otetaan kantaa myös eläinten rotuihin ja jalostukseen. Yllä linkittämälläni sydänsairaudet-sivullakin mainitaan, että koirien rytmihäiriötaipumukset kannattaa ottaa huomioon valittaessa koiria jalostukseen.

Aivan näillä sanoilla asiaa ei yleensä ilmaista ihmisten perinnöllisyyslääketieteessä.

Eri käytännöt

Lievästi hätkähdyttivät myös Eläinsairaalan läheteohjeet eläinlääkäreille. Kiireettömät lähetteet neuvotaan lähettämään sähköpostilla.

Ensin tätä lukiessani kauhistuin, että eihän noin voi tehdä! Ei potilastietoja saa lähettää sähköpostilla, siinähän vaarantuu potilasturvallisuus! Menee henkilötietoja salaamattomana!

Äkkiä hoksasin, että ehkäpä vaaraa ei ole. Musti ei varmaan loukkaannu verisesti ja kantele Eviraan, jos joku ulkopuolinen saakin tietää, että hänellä on tulehtuneet anaalirauhaset.

Samalla aloin kuitenkin miettiä: lemmikeillähän on kaikenlaisia lemmikkipasseja, tatuoituja tai mikrosirutettuja tunnistetietoja ja ties mitä. Seuraavatkohan ne mukana eläinten potilastiedoissa, samalla tavalla kuin vaikka henkilötunnus ihmispotilaiden tiedoissa?

Entä onko eläinten potilastietojärjestelmissä vaikkapa merkinnät lääkeaineista, joille potilas on allerginen? Muodostuuko teksteistä kattava hoitokertomus samoin kuin ihmisilläkin?

Kai eläin sentään mainitaan aina nimeltä hoitokertomuksissa?

Jos olisi joskus aikaa ja jaksamista, voisin tehdä kontrastiivisen tutkimuksen: miten eri tavoin lääkäri ja eläinlääkäri puhuvat potilaistaan hoitokertomuksissa?