Epäkuolleiden aiheuttamat maailmanloput ja avoimen maailman videopelit ovat moneen kertaan nähtyä peruskauraa. Days Gone (Bend Studio, 2019) on näitä molempia mutta silti tosi hyvä peli.
Kesän kissapeli on graafisesti uhkea, tinkimättömän kaunis aikamme ilmiö, jota vähän kuitenkin vaivaa katkeileva immersio ja tönkkö käsikirjoitus. Kokemisen arvoinen pieni maailma.
Emmi Itärannan kolmas romaani Kuunpäivän kirjeet on omaääninen, kunnianhimoinen ja tunnelmallinen scifiromaani. Lopputulos on kieleltään kaunis mutta juoneltaan ohut ja rakenteeltaan raskaslukuinen.
Ajatuksia kolmesta TV-sarjasta, jotka olen katsonut viime aikoina: Archive 81, Midnight Mass ja Jukka Lindströmin Sivuhistoria.
Miten ja miksi kirjoittaisin jostain, joka ei liity mihinkään tässä ja nyt?
The Karate Kid ja sen jatko-osat ovat pidettyjä 1980-luvun amerikkalaisia kamppailudraamaelokuvia. Itselleni elokuvat ovat tärkeitä siksi, että ne ovat ensimmäinen kosketukseni japanilaiseen bonsaitaiteeseen, samoin kuin monelle muullekin länsimaiselle ikäluokkani bonsaiharrastajalle.
Youtube Red -palvelussa on tänä vuonna julkaistu uusi jatkotarinasarja nimeltä Cobra Kai. Katsoin sen tässä äskettäin ja pidin siitä kovasti.
80-luvun Karate Kid -sarja on altavastaajatarina teini-ikäisestä Daniel LaRussosta (Ralph Macchio), joka muuttaa uuteen ympäristöön ja yrittää löytää paikkansa maailmassa.
